+Sampokirja vuodelta 1945
Kirja perustuu kirjoituskilpailuun jonne lähetettiin omia ideoitaan
Alvar Vilska muokakkasi ideat piirtäjän kanssa kirjaksi
Täältä löytyy miten tehdään:
- sähköllä leimoja metalliiin.
- 600 m antenni
*aura
- ahjo
- metallivaluja
- tuulimyllyjä
- kidekone
- mikroskooppi
jne.
Kirja löytyi Vammalan vanhojen kirjojen päiviltä 2011. Ei tarvinut kuin kaksi tuntia hakea.
Kun selailin kirjaa, selän takaan kuului ääni
- " Minä olen rakentanut kaikki tämän kirjan laitteet".
Vanhempi herrasmies oli aikoinaan lainannut kirjaa jatkuvasti koulun kirjastosta.
Ilmeisesti kirja vaikutti syvästi sen ajan harrastajaan. Olin nähnyt Sampo kirjan mm. Seppo Parhankankaan kirjahyllyssä, mutta vielä en ollut pitänyt sitä kädessäni. 1950 luvulla oli samanlainen kirja Osmo A. Wiion "Uusi Radiokirja". Minä ositin sen kirjan, mutta lainasin kirjan naapurin pojalle. Sillä tiellään on vieläkin.
Radiomamatööriliitto ( tai sen lähellä oleva taho) teki kirjasta uusintapainoksen. Kirja on pienennetty näköispainos. Ei vastaa alkuperäistä.
Analog Circuit Design
A Tutorial Guide to Applications and Solutions
960 sivua
Koko 200*250mm
Hinta USD 84.95, kovakantinen kuten hardware asiaan sopii
Kirjoittajat :
Bob Dobkin, Linear Technology Corporation, Milpitas, California
Jim Williams, Linear Technology Corporation, Milpitas, California
Tämän kirjan haluaisin lukea.
Toinen tekijä kuoli tänä kesänä ( 2011) , mutta kirja oli juuri tulossa
Jos et tiedä et ole varmaankaan analogiasuunnittelija.
Bob Dobkin ja Jim Williams haastattelu Robert Walker 19.4 2006
Bob Dobkin
Jim WIlliams
Robert Walker
Henkilöt
BD = Bob Dobkin on Linear Technologyn tekniikkajohtaja ja yhtiön perustaja, Kalilfornia . Usa
JW = Jim Williams on Linear Technologyn suunnittelija Kalilfornia , Usa
RW = Haastattelija Robert Walker , apulaisprofessori, New Mexico ,Usa
RW: Bob Dobkin ja Jim Williams ovat maailmankuuluja analogiasuunnittelijoita.
Bobilla on yli kolmenkymmenen vuoden kokemus analogiasuunnittelusta. Bob ja Jim ovat kehittäneet monia tuotteita National Semiconductor ja Linear Technologyssa.. Vuonna 1981 Bob Dobkin perusti Linear Technologyn kahden muun kanssa ja hän on edelleen yhtiön teknologiajohtaja. Jim Williams tapasi MIT:ssa Dobkinin.
Jim on tunnettu puhuja ja kirjoittaja. EDN-lehteen hän kirjoitti vuosikymmeniä.
Niissä oli harvoin kaavoja, mutta joka kerta hän selitti jotakin äärimmäisen hienoa analogiaratkaisua. Esimerkkejä [1]
.
Kuvassa 4 on akun sisäimpedanssimittari, joka toimii 9V paristolla kuukausikaupalla. LTC1150 on kaksikanavainen Chopper vahvistin, joka ei tarvitse ulkoisia kondensaattoreita. Chopper generaattorin oskillaattorin saatavilla ulos. Sitä käyteään vaihtamaan virtageneraattorin arvoa jakajapiirin CD4040 avulla. LTC1798 on referenssi, josta saadaan kaksi eri jännitettä analogiakytkimellä LTC6943 piirillä. Se värähtee laskurin määräämässä tahdissa. Näistä referensseistä tehdään kaksi eri kuormitusvirtageneraattoria akulle.
Anto on 0-1V joka vastaa 0-1ohmia
RW: Bob, kerro perheestäsi ja kasvuympäristöstäsi.
BD: Vartuin itärannikolla Philadelphiassa ja aloin kiinnostua elektroniikasta, kun olin noin kuuden ikäinen. Se tapahtui paljon ennen kuin opin mitään koulussa. Ja luulen, että useimmat ihmiset, jotka ovat hyviä analogiatekniikassa aloittavat jo ennen kuin he menevät kouluun. Teemme omia juttujamme ja erilaisia projekteja. Joillekin siitä tulee lopulta ammatti.
RW: No entä vanhempasi tai sisaruksesi?
BD: Kellään muulla perheessäni ei ollut aavistustakaan elektroniikasta. Isäni oli liikemies ja äitini oli kotiäiti. Veljeni, yksi veli on lääkäri. Muut veljet ovat mainosalalla ja he eivät tiedä, miten päin ruuvimeisseli pitää ottaa käteen, saati juotinta.
RW: Joten Mitä kouluja kävit ?
BD: Kävin MIT:ssä, mutta en koskaan valmistunut. Lopetin MIT:n ja olen oppinut itse mitä tiedän.
RW: No Jim, entä sinä?
JW: Vartuin Keskilännessä Detroitissa. Minulla oli kolme siskoa. Isäni oli pankkiiri. Äitini oli kotiäiti. Kun olin viisivuotias, isäni toi kotiin lyhytaaltoradion.
Se oli minulle suuri tapahtuma. En voinut ymmärtää miten kaikki äänet voivat tulla kaukaisista paikoista pieneen laatikkoon. En silti vieläkään tiedä. En tiedä miten isäni sai tällaisen viisauden. Minun käsittelyssäni hänen uusi lyhytaaltoradionsa meni rikki. Olisi hyvä tarina kertoa, että sain sen toimimaan, mutta en saanut. Se oli rikki ja se pysyi sellaisena. Mutta tuosta hetkestä, tiesin mitä teen elämälleni.
RW: Joten kävit koulua sitten?
JW: Kävin collegea puolitoista vuotta, keskeytin, päädyin MIT:n. Sain opetusta siellä ja olin siellä kymmenen vuotta opettaen ja tehden elektroniikkatutkimusta.
Erityisesti tein analogiapiirejä, joita käytetään biolääketieteen ja biokemiallisissa järjestelmissä. Ja minä olin siellä kuin elinkautinen vanki. Aioin olla MIT:ssa ikuisesti. Mutta jotkut ihmiset, Dobkin muiden muassa, saivat minut lähtemään ja yrittämään Kaliforniassa vuoden tai sinnepäin. Se on ollut hyvin pitkä vuosi vuodesta 1978 lähtien.
RW: Miten voit opettaa MIT:ssä jos sinulla ei ole loppututkintoa?
JW: Se on pitkä tarina, mutta periaatteessa kun jouduin sinne, puhuin ihmisille jonkun aikaa, yli kuusi kuukautta. Ja lopuksi yksi heistä, hyvin tunnettu fyysikko, tapasi minut.
RW: Se on uskomatonta. Mahtaako tätä olla koskaan ennen tapahtunut.
JW: Se vain tapahtui minulle kerran ja siinä kaikki.
BD: Mutta usein me luennoimme eri oppilaitoksissa kuin vierailevat luennoitsijat. Esitän tosi tarinan. Olin yhdeksän. Vuosi oli 1952. Saimme juuri uuden yhdeksäntoistotuuman mustavalkoisen TV:n, joka maksoi yhtä paljon kuin auto. Se oli olohuoneessa. Otin ruuvimeisselillä kaikki osat erilleen. Äitini kävelee olohuoneeseen. Minulla oli kaikki rungon osat lattialla. Kaikki putket irti ja kaikki muutkin osat irti. Hän vain katsoo oikealle ja vasemmalle. Hän ei sanonut mitään. Tein piirikaaviot kun otin osat irti. Laitoin osat takaisin yhteen ja TV toimi uudestaan. En ajatellut mitään ennen kuin viisitoista vuotta myöhemmin, kun kuulin äitini kertovan ystävilleen —- "ja kävelin olohuoneeseen ja kaikki osat olivat lattialla. Mitä minä aion kertoa miehelleni? "
JW: Siksi hän on minun pomoni. Hän pisti kaikki takaisin yhteen ja se toimi. Minä en saanut omaani koskaan toimimaan.
RW: Mikä oli ensimmäinen työpaikkasi?
JW: Ensimmäinen ammattini oli televisiokorjaamossa. Olin liian nuori työskentelemään Michigan lain mukaan, mutta minulla oli tietty järjestely herra X:n välillä. Jos löysin rahaa lattialta kun olin tehnyt työtä lauantaina ja sunnuntaina, sain pitää ne. Ja aloitin tehdä töitä hänelle, kun olin kahden- tai kolmentoista.
BD: Olimme suunnilleen saman ikäisiä. Korjasin ihmisten televisiota ja radiota.
RW: No niin Bob, jotenkin pääsit Piilaaksoon, miten se tapahtui?
BD: Olin töissä GTE Defense Systems siihen aikaan. Bob Widlar oli alkanut työnsä National Semiconductorilla. Hän oli paras analoginen suunnittelija kautta aikojen. Olin kirjoittanut hänelle kirjeitä ja hän kysyi, halusinko tulla keskustelemaan hänen kanssaan. Ja olin myös kirjoittanut joitakin kirjeitä Bostonissa olevalle Philbrick-Nexus-yhtiölle. He tekivät operaatiovahvistimia silloin. Nämä operaatiovahvistimet olivat pieniä moduuleja. Olin kirjoittanut myös heille joitakin kirjeitä. Sain työtarjouksen siirtyä sinne ja tehdä joitakin operaatiovahvistimia. Bob Pease , joka oli heidän tärkein suunnittelijansa, oli tehnyt ne. Tuolloin päätin, että luultavasti on parempi mennä Philbrick:lle. Kun pääsin Philbrick:lle, he olivat osa Teledyne-yhtiötä. Siellä oli kaikenlaisia yritysten välisiä ongelmia. Huomasin, että en voisi siellä saada mitään aikaiseksi ja soitin Bob Widlarille ja sanoin: "Sopiiko minun tulla sinne?" Ja hän sanoi: "Tule vaan." Joten pakkasin ja muutin länteen töihin Bob Widlar Nationalille.
RW: On hämmästyttävää, miten nämä itärannikon yritykset olivat epäonnistuneet puolijohteisissa? Kukaan heistä ei ollut onnistunut.
BD: Itärannikon yritykset aikoivat tehdä mikropiirejä. He tekivät transistorit. He tekivät diodit ja putket hävisivät. Tyco Labs ja muut, siellä niitä oli koko joukko.
RW: Philco.
BD: Joo Philco. Philco seurasi hyvin teknologiaa. Mutta he eivät osanneet tehdä puolijohteista liiketoimintaa.
RW: Kuinka tapasit Jimin tai päätit palkata Jimin?
BD: Oli todella helppo värvätä hänet. Piti vain tavata hänet kerran. Mutta en muista miten tapasin hänet.
JW: Lähetin sinulle lämpömittarin postissa.
BD: Joo.
JW: LM135 lämpötila-anturi hajosi postissa.
BD: Ja sitten Jim tuli vierailemaan Nationalilla.
JW: Joo, tulin katsomaan länsirannikolle ja pidin siitä, mitä näin.
RW: Joten jätit MIT:n ja muutit Nationalille?
JW: Joo. En usko, että olisin siellä yhtään pidempään kuin pari vuotta. Mutta yksi asia johti toiseen. Ja sitten Lineaarinen alkoi. Ja pelle kuten minä, siirryin Linearille (Linear Technology). En tajunnut aluksi, mutta olin leikannut siteeni itärannikolle.
RW: No palataan Bob Widlariin. Nyt hän on melko mies, eikö?
BD: Kyllä.
RW: Kerro minulle hänestä.
BD: No Bob oli yksi harvoista ihmisistä, jota pidetään nerona. Hän oli myös vainoharhainen, hänen kanssaan oli vaikea tulla toimeen ja hän joi lakkaamatta. Haastatteluni aikana hänen kanssaan hän joi ennen päivällistä jälkiruokadrinkkejä, kaksi pulloa viiniä illallisella ja päivällisen jälkeen drinkkejä. Pysyin vielä pystyssä joten minut palkattiin. Tietenkin menin kotiin ja oksensin paljon! Ja hän oli hyvin itsekäs. Hän ei uskonut, että kukaan muu voisi keksiä mitään. Luulen, että hän muutti mielensä myöhemmin. Mutta hän oli erittäin hyvä, mitä hän teki, hän varmisti, että asiat toimivat hyvin, hyvin ja oikein. Bob opetti minulle miten toimitaan analogisella puolijohde-alalla.
RW: No hän kirjoitti oman sovellusohjeensa, eikö niin?
BD: Me kaikki teimme omat sovellusohjeemme. Minä kirjoitin omani ja hän kirjoitti omansa. Hän kirjoitti oman käyttöturvallisuustiedotteensa. Hän loi perustan niille Hän antoi omia luentoja asiakkaille. Ja hän vastasi asiakkaan puheluihin. Siellä opimme tuntemaan tekniikkaa, jota kutsumme suunnitteluksi joilla vältetään puheluita. Jos teet miljoona IC: n, saat puoli miljoonaa puheluita, jos ne eivät toimi.
RW: No, Jim, tunsitko Widlarin?
JW: Olen työskennellyt hänen kanssaan täällä Linear Technologyssä. Hän oli hyvin omalaatuinen. Eräänä yönä hän ja minä olimme myöhään töissä laboratoriossa ja hän huomasi outoja juttuja testauslaitteessaan. Lopuksi hän huomasi, että ne johtuivat San Jose lentokentän RF harhaläheteistä. Widlar meni puhelimeen ja yritti saada San Jose lennonjohdon puhelinnumeroa. Lopulta hän sai numeron ja pyysi kohteliaasti lennonjohtoa sammuttamaan lähettimensä puoleksi tuntia, jotta hän voisi lopettaa testauksensa. He eivät voineet tehdä sitä ja he lopettivat puhelun. Ajattelin, että FBI olisi meillä vartissa, mutta niin ei tapahtunut. No se oli Widlar se.
RW: Miten Wildar suhtautui asiakkaisiin?
BD: Wildar puhui itse asiakkaille. Muualla markkinoinnin ihmiset keskustelivat asiakkaiden kanssa ja välittävät tietoja insinööreille. Mutta näin ei toimita täällä Linearilla eikä niin tehty Nationalilla. Komentoketjut eivät toimi.
RW: No teillä oli hyvä työpaikka Nationalilla. Miksi lopetitte siellä ja aloitte Linear Technologyn?
BD: Siellä oli liian mukavaa. National oli todella iso yhtiö. National halusi olla yksi suurimmista, ellei suurin mikropiirien valmistaja. Siellä oli kuitenkin alueita, jotka eivät toimineet hyvin. Nationalin prosessit oli viritetty analogisia piirejä varten. Siellä oli yhä vaikeampaa tehdä minun omia juttujani. Komentoketjut pitenivät ja byrokratia sai suuremman vallan. Puhuimme, että olisi hienoa, jos voisimme tehdä tämän ja tämän, jos ei tarvitsisi käyttää kaikkia voittoja mikroprosessorin kehittämiseen. Ja lopuksi lähdimme pois.
RW: Ja niin jätit hyvän työpaikan…
BD: Jätimme hyvät työpaikat ja saimme lupauksen yrityksestä joka perustui maineeseemme. Saimme rahoituksen melko nopeasti. Kuuden tai kahdeksan viikon kuluttua Linear Technology alkoi.
RW: Eli sinun piti lähteä hakemaan omaa paikkaasi?
BD: Me voimme silloin valita paikkamme.
RW: eli rakentaa se itse ?
BD: No meillä oli väliaikainen paikka, jossa aloitimme. Ajattelimme alusta alkaen, että meillä pitää olla oma tehdas. Niin rakennettiin rakennus, laitoimme oman tehtaan pystyyn. Vuodessa meillä oli oma tehdas ja saimme ensimmäiset kiekot valmiiksi.
RW: Nyt puhutaan prosesseista. Voitte käyttää CMOS- tai MOS-tekniikoita, eikö niin?
BD: Kyllä.
RW: Kuinka tiedätte mitä tekniikkaa pitää käyttää?
BD: Käytämme mitä tahansa josta tulee paras tulos. Olisi mukavaa jos saisimme tuotteita, jotka kestävät kymmenen vuotta. Ja nyt meillä on tuotteita, jotka kestävät ainakin kymmenen vuotta.
RW: CMOS?
BD: Hyvin pienen viivanleveyden tuotteet ovat liian kalliita tehdä täällä. Niitä tarvitaan digitaalipiireissä, tiheän logiikan piireissä. Joten jos tarvitsemme pienempää kuin puoli mikronia, käytämme muiden piiritehtaita .
RW: No entä laitteet, joita käytätte täällä, eivät ole viimeistä huutoa?
BD: Meidän lohkomme eivät ole aivan uusinta tekniikkaa. Analogiatekniikka ei vaadi aivan kalleimpia laitteita. Digitaalinen toiminnallisuus kasvaa transistorien määrän mukaan. Voit laittaa enemmän ja enemmän transistoreita, siitä tulee yhä toimivampi piiri. Jos teet transistorit pienemmäksi, saat enemmän transistoreja siruun. Siksi nämä piirit vaativat yhä pienempiä viivanleveyksiä. Analogisissa piireissä käsitellään reaalimaailman arvoja. Digitaalimaailma käsittelee tietoa. Sillä ei ole väliä onko se yksi tai nolla yhden voltin tai kymmenen volttia, digitaalinen piiri käsittelee aina vain tietoa. Analogiset piirit käsittelevät voltteja , virtaa, lämpötilaa, valoa. Koska ne koskevat reaalimaailman arvoja, niiden signaalin laatu on tärkeää. Viivanleveys määrittelee tarkkuuden ja kohinan eli kuinka tarkka piiri on. Joten huipputekniikan analoginen piiri on erilainen kuin huipputekniikan digitaalinen piiri.
RW: Ja tämä vaikuttaa myös hintaan
BD: Isompi viivan leveys on myös edullisempi
RW: Joo. luultavasti näin päin
BD: Joo, se on luultavasti totta.
RW: No Jim, miten insinöörejä käsitellään täällä Linear Technologyllä?
JW: Tiedän ainakin yhden onnellisen. Yleisesti ottaen uskon, että ihmiset ovat täällä onnellisia ja he onnellisia muutamasta syystä. Täällä suunnittelija vastaa omasta suunnitelmastaan alusta loppuun saakka. Sama suunnittelija hoitaa lopuksi tuotteen asiakkaan sovelluksen. Minusta tämä hyvin houkutteleva ympäristö. Se vaatii paljon vastuuta, mutta samalla se on hauskaa. Sinulla on paljon sanottavaa tiimityöskentely-ympäristöösi. Monet asiat täällä vaativat tiimityötä. Voit ajatella omaa suunnitelmaasi. Voit kehittää sitä. Sinä olet suunnittelija. voit työskennellä asiakkaan kanssa saada sen toimimaan omassa järjestelmässään. Se on harvinaista nykymaailmassa.
RW: Ajattelin että te hoidatte ASIC liiketoimintaa, ASIC analogista liiketoiminta.
BD: Ei, ei emme tee niin. Haluan mainita, että meiltä lähtee enemmän ihmisiä eläkkeelle kuin lähtee muihin yrityksiin. Jim sanoi, että suunnittelijat saavat nähdä kun jotkin asiakkaat ostavat puoli miljoonaa heidän laitteitaan. Emme tee ASIC-suunnittelua. Pyrimme tekemään suurimman osan tuotteistamme yleiskäyttöisiä. Ja tuotteita, jotka ovat monikäyttöisiä ovat pitkäikäisiä. Ne ovat suhteellisen varmaa tuloa yhtiölle. Meillä ei ole isoja ylä- ja alamäkiä, koska tuotteet ovat suhteellisen hyvin hajautettu.
JW: Suunnittelu on liian arvokasta laittaa yhteen tuotteeseen yhdelle asiakkaalle, koska jos se loppuu sinulla ei ole mitään. Tarkoitan, olen nähnyt kuinka ASIC pyynnöt toimivat , ne näyttävät suurilta ja hienoilta asioita teknisesti, mutta riskitekijät ovat aivan liian suuria.
RW: No, mikä teidän testausstrategianne? Onko teillä jokin automaatiomenetelmä tuottaa testiohjelmia?
BD: Ei, kaikki on viisaiden ihmisten tekemiä. Testausinsinöörit ovat harvinaista luonnonvaraa. Miten testataan ja miten saadaan oikea lähtevän tuotteen laatutaso. Se ei ole helppoa.
RW: Joten voidaan rakentaa testilaite tuotetta kohti tai jigi tai …
BD: Meillä on vakio testilaite, jotka on käytettävissä, loput ostamme. Ja meillä on liitäntäkortti joka voidaan sovittaa jokaiseen tuotteeseen. Ja tietenkin, jokaiseen tuotteeseen tarvitaan oma testiohjelma.
RW: No entäs tietokoneavusteisessa suunnittelussa? Millaisia apuvälineitä käytätte?
BD: Suurin niistä on SPICE piirisimulaattori. SPICE:lla aloitimme noin kaksikymmentä vuotta sitten. Sitä ennen SPICEa ajettiin isommassa keskusyksikössä. Silloin ei ollut pieniä tietokoneita, joissa olisi voinut ajaa SPICEa. Ja nyt lähes kaikki suunnittelu tehdään SPICE:lla. Simulaattoria on parempi työkalu piirin kuvauksen, kuin mitä piiri olisi itse.
RW: Okei. No olet puhunut insinöörien tärkeydestä. Ymmärtääkseni olette levitelleet niitä ympäri maailmaa.
BD: Emme levitä niitä.
JW: He jakavat niitä.
BD: Tarvitsemme hyviä insinöörejä. Kaikki eivät voi elää Kaliforniassa ja kaikki eivät halua siirtyä tänne. Joten meidän täytyy perustaa suunnittelukeskuksia paikkoihin, joissa on insinöörejä ja houkutella heidät suunnittelukeskuksiin. Olemme tehneet näin ainakin viisitoista vuotta Olemme panostaneet moniin suunnittelukeskuksiin ja jokainen niistä kasvaa. Ostamme tontin. Rakennamme omat rakennuksemme ja suunnittelukeskus jatkaa kasvuaan. Jotkut tekevät mikropiirisuunnittelua, toiset testausta ja jotkut sovelluksia.
RW: Ja monet ovat Uudessa Englannissa itärannikolla?
BD: Monet ovat Uudessa Englannissa ja ympäri USA:ta. Meillä on yksi keskus Singaporessa ja olemme juuri avanneet yhden Saksaan.
RW: No puhuitte eläkkeistä, että teiltä lähtee enemmän ihmisiä eläkkeelle kuin lopettaa. Nyt miksette te ole eläkkeellä? Tarkoitan, että teillä olisi jo aika olla eläkkeellä.
BD: Tämä on hauskaa.
JW: Kun pääsen ylös aamulla, haluan päästä töihin. Sitä minä haluan tehdä. Minulla on kaksi pelkoa elämässä. Yksi on sairaus ja toinen on eläkkeelle joutuminen tässä järjestyksessä.
BD: Jokaisen joka joutuu eläkkeelle, vanhenee todella nopeasti. Ja jos suunnittelee analogia piirejä, se on kuin harrastus. Se on luovaa toimintaa. Se on kuin maalausta kankaalle, mutta kangas on pii. Aion lainata mitä Jim sanoi, kun hän tapasi yhden vaimoistaan. Hän puhui heidän ensimmäisestä päivästään. Hän sanoi, että olimme olleet yhdessä muutaman tunnin ja en ollut ajatellut yhtään piirisuunnittelua.
JW: Se on jotain.
RW: No okei, me olemme puhuneet positiivisia. Mitä negatiivista on Piilaaksossa?
JW: Suurin negatiivinen asia on palkka. Täällä eläminen on kallista. Tämän takia perustamme suunnittelukeskuksia. Toinen asia on, että hyvät analogiasuunnittelijat eivät välttämättä halua muuttaa tänne. Mutta suurin negatiivinen asia minulle on löytää hyviä ihmisiä ja saada heidät tulemaan Linear Technologylle. Se ei onnistu täällä, koska elinkustannukset ovat korkeita. Vielä yksi asia, täältä ei löydy hyviä suolalihavoileipiä. Haluaisin, että Carnegie Deli-kauppa olisi auki täällä. Joudumme maksamaan sievoiset summat Dobbyn kanssa itärannikon herkuista.
BD: Olen vihdoin löytänyt paikan, joka tekee hyviä Philly Cheese pihvejä.
RW: Okei. Ota keskustelu haltuusi.
JW: Uskon, että jos haluat ymmärtää analogista liiketoimintaa joko teknologian tai liiketoiminnan kannalta, sinun pitää ymmärtää, että alalla on niukasti analogista suunnitteluammattitaitoa. Ihmiset eivät tee analogiasuunnittelua koska sitä ei enää opeteta. Seitsemänkymmentäluvun mikroprosessorin nousun myötä analogiatekniikka julistettiin kuolleeksi. Ja sen seurauksena yliopistotasolla analogiset opetuskurssit laskivat rajusti, ei aivan nollaan mutta lähelle nollaa. Tämä tarjoaa valtavia liiketoimintamahdollisuuksia yhtiölle kuten Linear Technology. Ei riitä, että osaat suunnitella parhaat laitteet. Ne pitää saada vielä myytyä. Niitä pitää osata näyttää asiakkaalle kuinka niitä käytetään. Ne pitää tuntea yleisessä merkityksessä ja myös hyvin erikoisissa, asiakkaan tietyssä sovelluksessa. Voimme perustella piiriemme suurempaa hintaa sillä, että emme voi vain pudottaa laatikkoa joka on täynnä osia, asiakkaan pöydälle ja lähettää lasku niistä. Koska asiakkaalla on niukasti analogista osaamista suunnittelussa ja johdon tasolla, joudumme tekemään paljon töitä jotta piirimme toimisivat asiakkaan ympäristössä. Heillä on kiire tehdä muita asioita tai heillä ei ole valmiuksia suunnitella analogisia ominaisuuksia laitteeseensa. Jostain syystä sinun pitää tehdä työ loppuun. Sinun pitää ottaa selvää miten asiakkaan tuote toimii ja suunnitella tuotteesi kuten he haluavat. Tämä on iso osa yhtiön toimintaa. Sinun pitää keskittyä auttamaan asiakasta, se auttaa myös sinua. Se on suuri osa miten tämä yritys myy tuotettaan. Ongelma pitää ratkaista ympäristössä jossa ei ole paljon analogista suunnitteluosaamista. Ja kuten olen sanonut, se johtuu siitä että ihmiset eivät pysty käsittämään analogisia toimintoja. Ei ole mitään patenttia analogia-asioiden ymmärtämiseen. Sitä vain pitää opetella pitkään.
BD: Kestää kauan opiskella analogiainsinööriksi. Olen miettinyt miten insinööri oppii analogiatekniikkaa. Analogiayksiköissä on erilaisia lohkoja. Osa on niitä tuttuja ja tiedät miten ne toimivat. Ja kun näet piirin josta sinulla ei ole mitään aikaisempaa kokemusta, voit tarkastella mitä kukin transistori tekee. Tiedät miten virrat kulkevat ja lopulta sinulle selviää, miten piiri toimii. Toiminta on kuin hakisi sanakirjasta vieraita sanoja. Kun kaikki sanat ovat tuttuja sinulle selviää mitä kirjoituksessa tarkoitetaan. Kun olet perehtynyt piirien toimintoihin ja niiden vaikutuksiin toisiin piireihin, tiedät mitä piiri tekee. Kun tunnet kaikki osat tunnet, että voit aloittaa suunnittelun kyseisellä kielellä tai ohjelmalla. Kun kokenut analogiasuunnittelija katsoo monimutkaista piirikaaviota hän voi katsoa sitä minuutin tai kaksi ja hän tietää mitä se tekee, koska hän tuntee kaikki palaset ja osaa laittaa ne yhteen hänen päässään. Oletko samaa mieltä Jim?
JW: Joo. Kokenut suunnittelija voi nopeasti selvittää ei vain sitä, mitä jokin ei toimi, mutta toimiiko se hyvin. On hyvin helppo huomata kömpelö suunnitelma.
RW: No miksi analogiatekniikkaa ei opeteta korkeakouluissa?
JW: Ei opeteta
BD: Kyllä siellä opetetaan, mutta mielestäni useimmat opiskelijat luulevat, että digitaalinen tekniikka on hienompaa. Voit tehdä jotain tietokoneen kanssa ja saat vastauksen heti. Analogiapiirin kanssa pitää odottaa kuusi tai kahdeksan viikkoa, kunnes näet toimiiko se vai ei. Pari vuotta sitten luennoin MIT:ssa. Vain harvat nuoret olivat kiinnostuneita analogianpiireistä. He kaikki halusivat päästä internet-yhtiöön. Noin neljä vuotta myöhemmin, he kaikki halusivat analogiatekniikkaa, koska se oli mukavaa ja toimivaa.
JW: On myös kallista opettaa. Tarkoitan, että analoginen piiritoiminta vaatii laboratorio-ominaisuuksia. Yksi syy, että digitaaliset kurssit ovat niin suosittuja yliopistoissa, koska ne ovat halpoja. Tietokonekurssit ovat halpoja. Laboratoriokurssit ovat hankalia. Ne vaativat paljon laitteita. Ne vaativat paljon tilaa. Ne vaativat tukihenkilöitä ja he ovat kalliita. Ja mielestäni yksi syy yliopistolaitojen keskittyminen digitaalisiin asioihin on, että ne lähes kokonaan käsittelevät tietokoneita. Ja se on halpaa. Analogiasuunnittelun opettaminen on hidasta ja kallista ja se pitää tehdä hyvin pienissä ryhmissä. Se ei ole helppoa yliopistolle, joka yrittää pitää talousarviotaan kunnossa. Se on vaikeaa. Tarkoitan, että osa korkeakouluopiskelijoista suorittaa tutkinnon kaikilla tasoilla, kandidaatin, maisterin ja tohtorin ja meillä on töissä vielä kahdesta neljään vuoteen opastettua ohjausta ennen kuin uusi suunnittelija alkaa olla aidosti tuottava. Teemme palkkasoturin työtä. Menemme ja luennoimme yliopistoissa ja yritämme saada nuoret kiinnostumaan analogiatekniikasta, mutta se on hyvin vaikeaa. Tuotot ovat hyvin pienet. Tarkoitan, että jos luentoja on viisi tai kuusi kertaa vuodessa eri yliopistoissa, luentoja kuuntelee viisisataa oppilasta yhteensä. Jos kaikki menee hyvin, saat analogiainnostuksen yhdelle tai kahdelle nuorelle. Siinä kaikki.
RW: No entäs off-shoring? Entä Intia? Entä Kiina? Taiwan? Siellä tehdään paljon digitaalista työtä.
BD: En ole nähnyt mitään todella hyvää analogista asiantuntemusta Kaukoidässä. Olen nähnyt joitain Euroopassa ja Venäjällä, mutta en Intiassa, Taiwanissa tai Kiinassa.
RW: tai Japanissa?
BD: Japanissa kyllä jonkin verran, mutta se ovat tehty melko erikoistuneille kuluttajamarkkinoille. He ovat hyviä ihmisiä. Ja he tekevät hyviä piirejä kuluttaja-alueelle. On se hieman vaikea nähdä mitä siellä tapahtuu, mutta sieltä löytyy analogia piirien suunnittelua.
JW: Luulen, että Kaukoidässä ei ole patenttien teollisuusoikeuksia. Mielestäni Kaukoidässä tehdään vain digitaalisia juttuja ja Internet-tavaraa ja ohjelmistoja. Niille siellä on suuret markkinat. Näitä siellä on kahdeksankymmentä prosenttia kaikesta toiminnasta.
RW: Joo, mutta ei kahdeksankymmentä prosenttia tuotosta. On hyödytöntä toimia vain digitaalialueella.
JW: Et näe meillä Internet –toimintoja täällä..
BD: Mutta voitot eivät tule ilman että kaikki tehdään kunnolla. Piirit pitää toimia. Toimitukset pitää olla aikataulussa. Laitteet pitää olla laadukkaita, viat pitää olla alle yhden ppm ( 1/1000000) . Luotettavuus pitää olla todella huippuluokkaa. Oikeastaan meidän laitteemme viat ovat noin kymmenen kertaa pienempiä kuin useimpien suurten puolijohdevalmistajien. Valmistajalla pitää olla hyvä sovellustuki. Jos asiakkailla on ongelmia, ne pitää pystyä ratkaisemaan. Tämän me osaamme.
JW: Asiakaspalvelu on iso juttu. Asiakkaan ongelman kanssa pitää pystyä viettämään paljon aikaa.
BD: Hyvistä analogiasuunnittelijoista on pulaa.
BD: Asiakkaat pitää pystyä pitämään tyytyväisinä, he ovat tärkeitä meille. Koskaan ei voi sivuuttaa asiakkaan ongelmaa. Jos asiakkaan piirejä valmistava linja suljetaan, olemme vastuussa löytämään uusi ratkaisu ongelmaan nopeasti. Ongelma on meidän, jos emme saa uusia piikiekkoja valmiiksi, emmekä voi antaa asiakkaalle toimivaa piiriä. Tätä ei tapahdu usein, mutta se on osa sitoutumistamme.
RW: No Intel sanoo, "Intel deliver." joten me voimme sanoa "Linear produce". Voisimmeko mennä kiertueelle teidän laboratorioonne?
BD: Toki.
RW: Okei.
BD Okei, voin näyttää sinulle kuinka teemme sovelluksen.
Joten tässä on piiri. IC -piirimme on tässä ja nämä ovat ulkoisia komponentteja jotka liittyvät sen ympärille. Joten voisimme tehdä simulaation täällä ja katsoa miten simulointi toimii reaaliajassa. Jokainen tietokoneen kuormitusvaihe tapahtuu reaaliajassa. Joten tämä on lähtöjännite. Voit nähdä, että kun se osuu kuorman kanssa, vetää lähtöä alas hieman ja piiri vastaa. Ja sitten toinen reuna. Komponentit ovat niin pieniä, että emme voi tehdä minkäänlaista todellista mittausta. Jos yritämme mitata, tulos vääristyy. Joten saamme tarkempia tuloksia todella simuloimalla IC: n kuin rakentamalla laitteita ja yrittää tutkia niitä.
RW: Sovellusohjelmisto lisää kapasiteettiamme.
BD: Jos toimisimme hitaasti, niin laite ei toimi oikein. Joten SPICE toimii. Se tapa, miten teemme malleja. Oikeastaan mallit ovat tehty paperille ja katsomme ne PC:llä, koska teemme sen paperille, sitten kun suunnittelu on valmis, niin voimme toteuttaa sitä nähdä PC:llä jos se toimii oikein ja tehdä tarvittavia testejä.
Ja näin voit testata esimerkiksi ylilämpötilatestit. Joten on todella helppo tehdä testejä tietokoneella ja varmistaa, että kaikki toimii prosessissa ja koko lämpötila-alueella.
RW: Digitaalisten piirien vakiokuormitukset ja kaikki nopeudet voidaan testata viidellätoista picofaradilla.
BD: Kun piiri on suunniteltu, se todella on tarkastettu osaksi piiriä, jossa teemme kerrokset ja transistorit. Me muunnamme ne todelliseksi laitteeksi. Ja voimme katsella niiden läpi. Okei. Allison.
Allison: Terve. Mitä me teemme?
BD: Haluamme näyttää, miten suunnitelma käännetään piiri-layoutiksi. Se taas tapahtuu tietokoneella. Allison antaa kaavat. Tämä piiri sai transistorisymbolit. Ja Allison ottaa sen ja muuttaa sen todellisiksi transistoreiksi. Lopuksi siitä tulee valokuvamaski- IC.
Allison: Jotain tällaistako? Näettekö?
BD: Hän todella osaa hyödyntää ohjelmia. Ehkäpä voisitte hajottaa suunnitelman ja näyttää yhden transistorin.
Allison: Hei, vai että on transistori. Nyt näkyy.
BD: Pitää vain löytää jotain pientä . Kaikki nämä johdot ovat eri kerroksissa tai eri maskeissa. Otetaan tämä ja tehdään se. Se muuttui lasille ja lasilevyjä käytetään tekemään todellisia piipiirejä. Okei.
jatkuu osassa 2
Toinen Jim Williamsin kirja
Art and Science of Analog Desig
http://books.google.com/books/about/The_Art_and_Science_of_Analog_Circuit_De.html?id=SPwqg7qpFWUC
Silicon destiny kirja
Suomennos Robert Walkerin haastattelusta Pekka OH3GDO 26.9.2011
Idea Man: A Memoir by the Cofounder of Microsoft
ISBN-13: 978-1591843825
http://www.amazon.com/Idea-Man-Memoir-Cofounder-Microsoft/dp/1591843820
Microsoftin toisen perustajan, Paul Allenin, elämänkerta. Mukavaa luettavaa, muutamia hyviä oivalluksia innovaatioista, niiden merkityksestä yhteiskunnassa ja elämässä yleensä. PC:n ja Microsoftin alkutaivalta kuvattu oikein mukavasti - Paul ja Bill (Gates) viettivät yöttömiä öitä koodaten BASIC - tulkkiaan ja valmistellen sitä ensimmäistä asiakasta varten. Mieleenpainuva oli myös vuosikymmeniä myöhemmin Paulin järjestämä Nobel-palkittujen tutkijoiden "robottikokous" - 20 tutkijaa, osa Nobel-palkittuja, kokoontuivat Paulin parisataametriselle huvijahdille pohtimaan mitä pitäisi aivoista tutkia - tämän tapaamisen lopputuloksena oli parin vuoden päästä maailman tarkin 3D-kartta aivoista!
Mukava kirja lukea ja avaa hyvin Paulin & Billin ajattelumaailmoiden eroja sekä Microsoftilla alkuvaiheessa vallinnutta ilmapiiriä.
Henkka / syksyllä 2011: Ahmimisindeksi 8 - mukava kirja luettavaksi mutta ei mitenkään mullistava. Silti suosittelen lukemista, yleissivistyksen vuoksi.
